Toisinaan tulee ajateltua, että elämä olisi paljon helpompaa jos olisi syntynyt mieheksi.
Olen itseasiassa miettinyt tätä useinkin.

Ajattele nyt: 
Ei olisi naisten vaivoja.
Ei voisi tulle raskaaksi (senkun jakelee siemeniä), 
puhumattakaan synnytyksestä.
Parempi palkka töissä.
Ei niinkään suuria ulkonäkö paineita
(kuten vaikka naisena välillä on).

Siinä on muutamia esimerkkejä...
joskus sitä on keksinyt enemmänkin,
mutta nyt niitä ei tule mieleen.

Ei naisena eläminen kuitenkaan ole hullumpaa.
Välillä vain tulee ajateltua,
että vaihtaisin mielellään oman elämänsä
joksikin aikaa aivan jonkun muun omaan.
Sitten tuleekin mietittyä miten hyvin omat asiat kuitenkin ovat.

x) Olen saanut koulutuksen ja koulun käytyä 
(moni ikäiseni ei välttämättä ole).
x) Olen työssä josta nautin, voin saada vakituisen työn/toimen/viran
muutaman vuoden sisällä.
x) Minulla on ihana perhe ja ystäviä.
x) Minulla on tuo karvainen ystävä, joka välillä käy hermoilleni, mutta
jota ilman en enää osaisi olla.
x) Minulla on mukavia harrastuksia vapaa aikanani, jne, jne...

Miksi sitten aina ajattelemme, ettemme riitä?
Miksi välillä iskee kateus/ ajatus siitä, että jollakulla asiat ovat paremmin?

En ole syntynyt ns. "kultalusikka suussa".
Kaiken minkä olen halunnut, olen hankkinut aina oman työni kautta.
Olen tehnyt työtä saadakseni sen mitä tahdon ja ansaitakseni rahat
tarvitsemaani.

Joillakin vain sattuu olemaan hieman varakkaampi perhe.
Toiset saavat haluamansa helpommin,
toiset tekemällä enemmän työtä haluamansa eteen.

Itse olen tyytyväinen siihen,
että olen joutunut raatamaan haluamani eteen.
Näin osaan arvostaa sitä mitä olen saanut.
En ole saanut mitään tarjottimella vaan olen itse tehnyt jotain 
asioiden eteen.
En ole pikku prinsessa joka ei pärjää yksin, 
vaan itsenäinen nuori nainen ja tiedän että pärjään.

Toisin sanoen, en siis vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa.
Olen tyytyväinen siihen mitä minusta on tullut ja mitä olen
elämältäni saanut.
Vaikka kaikkea en välttämättä voi saada sormia napsauttamalla,
se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö voisi saada haluamaani.
Se vain vie hieman enemmän aikaa.

Haluaisinko olla mies...?
Ei, en haluaisi.
Naisena oleminen on paljon mielenkiintoisempaa ja haastavampaa.
Tähän ei moni pysty.
Ja olen aivan varma, että me naiset olemme monin tavoin
vahvempia kuin miehet.
Emme ehkä voimallisesti, mutta kuitenkin.
Olemme vahvoja mieleltämme ja selviämme tässä miesten
"hallitsemassa" maailmassa aivan yhtä tasavertaisina, 
ellemme jopa välillä paremmin.
Onhan sekin jo jotakin, vai mitä?


~Ninni