Mitä minä miehellä?!!
Hemmetti, teistä/niistä ei tunnu olevan kuin harmia.
Aina menee asiat niin vaikeiksi, ettei mistään tule mitään. 
Arki ja ajatukset solmussa, ja minä siinä välissä!!

Alkaa pikkuhiljaa tuntua, ettei minun polulleni ole muun laisia miehiä laitettukaan
kuin sitoutumiskammoisia tai muuten vain niin hankalia ihmisiä.

Toinen haluaa seksisuhteen, minä haluan parisuhteen.
Siinä onkin sitten soppa valmis.
Jos ei saa haluamaansa niin se on sitten sillä selvä.

Miten miehistä onkaan tullut niin mahdottoman sitousumiskammoisia?!!
Mistä sellainen mie sitten löytyisi joka olisi samalla aaltopituudella
ja haluaisi samallaisia asioita elämältä?
Samat arvot, haaveet, koko paketti?!!

Aluksi ajattelin, että kesän kyllä taas kestää yksin kun on lämmin.
Pah... yhtä kylmä sitä on yksin olla kesällä kuin talvellakin!!

"Yritä olla positiivinen, kyllä se löytyy."
JA PAH!! 

Alkaa olla sellainen olo, että ei tähän ketään rinnalle tahtoisikaan kun on niin 
mahdottoman vaikeaa.
Johan sitä on näinkin kauan yksin selvinnyt kaikista mahdollisista asioista, eikä
ole ollut kukaan kädestä pitelemässä!!

"Miehet ovat kaiken pahan alku ja juuri."
"Niin, mutta silti ilman niitä ei voi elää."

Tekisi taas vain vaihteeksi mieli huutaa ja riidellä oikein kunnolla, 
purkaa tätä kiukkua ja pahaa oloa.

On niin pirun vaikeaa pitää yllä optimistista ajattelu tapaa kokoajan.
Pakko sitä on välillä murtua kun painostus on kova ja lasti taas liian suuri yksin kannettavaksi.

En minä tosissani ole...vaikka olenkin....

"Jos ei osaa olla yksin yksin, ei osaa olla kaksin kaksin."

Niin...vaan jos on ollut jo niin kauan yksin, ettei enää jaksa yksinäisyyttä?
Milloin on ollut riittävän kauan yksin?
Milloin voi olla kaksin jos on aina yksin?

......olisi varmaan vain helpompi olla jos ei edes ajattelisi koko asiaa.
Jos keskittyisin vain jälleen muiden ongelmiin niin aikaa ei jäisi omille...

"Kun suru iskee niin hymyile,
kun tuska polttaa niin laulele."

Osaan hymyillä ja esittää kaiken olevan hyvin.
Töissä kaikki on hyvin.
Kun tulen kotiin...kaikki kaatuu taas niskaan:
tämä hemmetin yksinäisyys.


Ehkä se vain on niin.
Ehkä meidät jotkut on vain määrätty kulkemaan yksin...


~Ninni