Sanattomia sopimuksia on paljon, mutta kun niitä pitäisi yhtäkkiä alkaa miettiä: ei mitään oikein muistu enää mieleen.
Ne ovat niin tilanteen mukaan meneviä ja ne vain tulevat esille katseen kautta.
Se että seuraa tilannetta, toisten eleet ja ilmeet kertovat paljon.

Millaisia sanattomia sopimuksia?
No vaikkapa se, ettei kaverin eksään kajota.
Sitä ei ole määritelty missään ystävän kirjassa tai muussakaan (en ainakaan usko), mutta jotenkin siitä on tullut sanaton sopimus.
Toisen entiseen ei vain sotkeuduta, piste.
Varsinkaan silloin jos suhde on ollut vakava, pitkä aikainen tai muuten tiivis.

Myös sanaton sopimus tulee esille kun ollaan esim. baarissa ja joku löytää mielekkään seuralaisen.
Toisille tehdään ilmein ja elein hyvin selväksi, ettei siihen toivota häiritsijöitä tai muita sekaantujia. 
"Tämä on minun, etsi oma."

Vaan mitä sitten kun sanaton sopimus rikotaan? 
Syttyykö sota?
Väittely?
Välit tulehtuvat parantumattomasti?
Oli niin taikka  näin, ihmis suhteet kärsivät jokatapauksessa.

Jos ystävällä ja ex kumppanilla onkin vahvoja tunteita ja he tuntevat jo toisensa hyvät ja huonot puolet...
Tarkoittaako tämä kuitenkin sitä, ettei suhteesta voi/saa tulla mitään koska on kaverin entinen?
Koska sanaton sopimus kieltää sen?

Toisen tunteilla leikkiminen ja toisen haavoittaminen/ vahingoittaminen tarkoituksella on ei kuulu ystävyyteen.
Mutta miten jos tunteita toista kohtaan on?
Tukahdutetaanko ne väkisin?
Vai ollaanko lojaaleja ystävälle, unohtaen omat tarpeet?

Elämässä aina on niitä jotka jäävät taka-alalle, jäävät vahvempien ja piittaamattomien jalkoihin.
Toiset ihmiset kulkevat ylitsemme miettimättä sen kummemmin tai uhraamatta ajatustakaan sille mitä tekevät.
Kaikki on hyvin kunhan itseen ei satu.

Olemmeko ihmiset vain saalistajia? 
Keräilijöitä?
Tuijotamme vain omaa napaamme, miettimättä lainkaan siinä vierellä kulkevaa toista ihmistä.
Toista ihmistä joka toivoo aivan samallaisia asioita kuin itse toivomme... mutta joka "pelaa"
reilusti näitä asioita tavoitellessaan. 

Eikö reilupeli enää päde/ toimi tässä elämässä, tässä maailmassa?
Eikö enää ole rehellisyyttä ja luotettavuutta?
Eikö kenenkään voi enää luottaa täysin?
Jos ei voi luottaa kehenkään...niin kuinka sitten luottaisi täysin itseensäkään....


~Ninni